Hiki virtaa!

Tuuli puhaltaa lämmintä etelästä ja varjossa on ilta viideltä vielä +38'. Hiki valuu selkää pitkin paikallaan seistessäkin. Ajatuksen juoksu on tahmeaa ja liikkeet hitaita. Lihakset olisivat lämpimät suurempaankin koitokseen, mutta ei pysty. Ensimmäistä kertaa otin siestat riippukeinussa peltikatoksen alla ja odotan edelleen illan viilentymistä, jotta saisin palmut kaivettua maahan.

Päivällä kävin keräämässä kaktuksen pistokkaita, jotka istutan asiakkaan pihalle. Naarmuitta en selvinnyt, mutta hymy oli korvissa asti, olin lähes paikallisen taimistoviljelijän veroinen kasvien hankinnassa. Täällä kaktuksen pistokkaat otetaan luonnosta. Pistokas istutetaan kasvamaan ruukkuun tai suoraan maahan. Istutussyvyys riippuu pistokkaan koosta, suurin pistokkaistani oli 2,5m ja se vaati 75cm istutussyvyyden. Toki on myös kaktuksien viljelyä ja tuontia, mutta paikalliset kaktukset ovat kookkaita ja näyttäviä viherrakentamisessa sekä pärjäävät hyvin rannikon vaativassa ilmastossa ilman suurempaa huolenpitoa.

Kaktuksien lisäksi olen erityisen ihastunut paikalliseen tapaan käyttää hedelmäpuita viherrakentamisessa. Sitrus- ja oliivipuut muotoonleikataan joko palloiksi tai kiekoiksi. Pihoista ja puistoista löytyvät myös viikus, manteli sekä johanneksenleipäpuu, jonka hedelmät ovat loistava ravintolisä niin hevosille kuin kaneille. Viljeltynä sen hedelmistä valmistetaan carob uutetta tai jauhetta, jota käytetään elintarvike-, mauste-, tekstiili-, lääke- sekä kosmetiikkateollisuudessa.

Kysyin tänään, mikä on täällä yleisesti käytetty aloe, kun se on väriltään puhertava eikä vihreä. On kuulemma ihan perus aloe, mutta auringon määrästä ja kuumuudesta johtuen se muuttuu kesällä punertavaksi. Kyllä näillä keleillä punottaa yksi sun toinen!